Yhteisökylä.net

Yhteisökylän yleisiä periaatteita

Tässä esitellään yleisesti yhteisöiden ja luonnonmukaisen yhteisöasumisen periaatteita - visiota, ideologiaa, unelmia, haaveita, tulevaisuudenkuvaa...

Teksti on peräisin Elävä Maa ry:n, Maan ystävien maaseutukampanjan ja Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry:n yhteishankkeen tapaamisista vuodelta 2004. Mikä ihastuttaa, mikä vihastuttaa? Mikä herättää ajatuksia?

"Ripaus unelmaa ja toinen vallankumousta, loppu on työteliästä arkea."

Sisällysluettelo:

1. Ruoka, viljely, eläimet, metsä
2. Rakentaminen, kunnossapito, viihtyvyys
3. Hyvinvointi, henkisyys, ilo, uudet tulokkaat
4. Koulutus, tiedotus, vierailijat

1. Ruoka, viljely, eläimet, metsä

Viljely

Tavoitteenamme on jakaa tietojamme ja kokemuksiamme siten, että ymmärtäisimme miten kasvimme kasvavat – miten ruoka syntyy. Tällöin meistä itsestämme on kasvanut maanviljelijöitä. Osallistuminen viljelyyn on kuitenkin oltava vapaaehtoista, eli käytännössä viljelijöiksi erikoistumista tapahtuu ja osa kyläläisistä osallisuu vain satunnaisesti talkoisiin. Viljelijöksi erikoistuvien on hyvä myös erikoistua joidenkin tarkkaan valittujen kasvien mahdollisimman taidokkaaseen viljelyyn sekä muistettava, että pellolla voi työn lomassa esimerkiksi laulaa, soittaa ja iloisesti kirmailla.

Erilaisia siemenkantoja ja viljelymenetelmiä ylläpitämällä ja kehittämällä tuotamme kestävää maanviljelykulttuuria. Pyrimme suosimaan kasveja, joiden viljely on suhteellisen vaivatonta olosuhteissamme. Emme siis väkisin tuota vaikkapa mangoja, vaikka ne ovatkin syötävän hyviä, vaan kuuntelemme luonnon olosuhteita ja pyrimme välttämään mm. maan tiivistymistä, mururakenteen heikkenemistä ja humuspitoisuuden alenemista. Pyrimme tuotantopanoksissa omavaraisuuteen.

Pyrimme tuottamaan niin laajan kirjon erilaisia kasveja, että pitäytymällä niiden syömisessä on mahdollista elää terveenä. Näin ollen myös kasvihuoneita on hyvä olla riittävästi.

Pyrimme viljelyksiämme suunnitellessamme ottamaan huomioon useita erilaisia näkökulmia, kuten esimerkiksi taiteellisuuden, kauneuden, käytännöllisyyden, sopusointuisuuden, perinteisyyden, tehokkuuden, monimuotoisuuden, taloudellisuuden ja luonnomukaisuuden

Suuret työhuiput pyrimme hoitamaan perinteiseen tapaan talkoilla, jolloin tilan kiireisin aika muuttuukin eräänlaiseksi riemukkaaksi karnevaaliksi ja monien juhlien merkitys kytkeytyy läheisesti maanviljelykseen.

Suunnittelemme yhteisten peltojemme käytön ja vastuiden jakaantumisen yhdessä. Kullakin viljelijällä on kuitenkin oltava oikeus omaan satoonsa, ellei muutoin sovita. Käytännössä ruokaa tuotetaan myös kylän ulkopuolelle, jolloin viljelijät saavat varmemmin myös rahallista vastinetta työlleen.

Eläimet

Yhteisökylä käy sekä sisäistä, että yhteiskunnallista keskustelua eläinten hyvinvoinnista ja niiden ravintopoliittisen funktion tarpeellisuudesta. Kyläläiset jakavat yhteisen kannan tehomaatalouden eläintenpidon epäoikeudenmukaisuudesta. Ihminen kuuluu nisäkkäisiin; eläinten ja ihmisten hoitamisen ja niiden oikeuksien puolustamisen välille laitammekin yhtäläisyysmerkin.

Osa kyläläisistä suhtautuu suopeasti maltilliseen kalastukseen ja riistan metsästykseen. Jotkut puolestaan näkevät kaikenlaisen eläinten hyväksikäytön vääränä. Metsästystoimesta vastaava huolehtii, että sitä harjoittavilla on tarvittavat taidot riistaeläimen lajintunnistukseen ja lopettamiseen mahdollisimman vähin kärsimyksin.

Kylässä on monenlaisia ruokavalioita noudattavia yksilöitä. Omavaraiseen ruoantuotantoon pyrittäessä annamme arvon myös tuotantoeläimille. Eläinkannasta ovat vastuussa ne, joiden ruokavalioon kuuluvat eläinperäiset tuotteet. Päävastuu keskitetään heille, jotka ovat eläintenpitoon perehtyneet. Eläinten omistajat huolehtivat, että kullakin eläinryhmällä on mahdollisuus lajille ominaiseen käyttäytymiseen. Esim. lampaille tarjotaan perinne- ja luonnonlaitumia. Kylässä suositaan maatiaisrotuja, sillä ne ovat paikallisiin olosuhteisiin parhaiten soveltuvia, pitkäikäisiä ja terveitä. Kylä sitoutuu pitämään omistamansa maatiaisrodut puhtaina. Eläinten omistajien on itse pystyttävä huolehtimaan niiden koko elämänkaari poikimisesta teurastukseen. Eläinten teurastuspäivä noteerataan ja niiden tarjoamaa ravintoa kunnioitetaan perinteisillä juhlallisuuksilla taikka peijaisilla.

Eläinten tuotteista valmistetaan jatkojalosteita, kuten villatuotteita, juustoja ja parkittuja nahkoja. Kylässä voi myös harjoittaa erilaisia työhevostaitoja. Lemmikkieläinten vapaanapidosta on sovittava yhteisesti ja tapauskohtaisesti, ottaen huomioon mahdolliset allergikot ja heidän hyvinvointinsa. Allergioita pyritään myös hoitamaan. Lemmikin hoivaaminen ja kissan kehrääminen pitävät mielen hyvänä ja lääkärin loitolla. Eläimillä on tärkeä osa kylän viihtyvyyden ja perinnemaisemien ylläpidon kannalta.

Kylä tarjoaa ns. lantavapaan koekentän vegaaniviljelyksille. Maan ravitsemisessa käytetään tällöin ainoastaan viherlannoitusta. Eläinperäisten tuotteiden tilalle pyritään kehittämään kasvisperäisiä vaihtoehtoja viljelemällä erilaisia proteiinikasveja, kuten lupiinia ja öljyhamppua. Eläintenpitoalue rajataan siis näiltä osin.

Takaisin ylös

2. Rakentaminen, kunnossapito, viihtyvyys

Rakentaminen

Tavoitteenamme on ekologisesti kestävä, esteettinen ja harmoninen asuinympäristö, jossa on yksityisten tilojen lisäksi myös yhteisiä tiloja, ja jossa on mahdollisuus myös omaan rauhaan.

Miten siihen päästään?
Ekologisesti kestävä: Lähtökohtana on paikalliset olosuhteet huomioiva suunnittelu. Esimerkiksi energiansäästö huomioidaan suunnittelussa (passiivinen aurinkoenergia, talvella lämmitettävä tilat / kesähuoneet). Rakentamisessa käytetään kierrätys- ja uusiutuvia materiaaleja sekä paikallisia materiaaleja niin paljon kuin mahdollista. Pintakäsittelyissä käytetään ekologisia materiaaleja (esim. maapigmentit). Rakennetaan kunnolla ja kestävää. Lämmityksessä käytetään uusiutuvaa energiaa. Taloihin rakennetaan kuivakäymälät ja harmaat vedet puhdistetaan kylän omassa puhdistamossa.

Esteettisyys ja harmonia: Suunnittelun lähtökohtana on paikka – luodaan siihen sopivia rakennuksia. Talojen paikat valitaan huolella - jätetään tilaa sitä haluaville. Päätetään yhteisesti joistakin perusnormeista (esim. väritys), mutta jätetään tilaa myös kokeiluille. Luodaan variaatioita mahdollistava peruskonsepti. Luodaan välitiloja, jätetään tilaa valon kokemuksille. Rakentamattomuus. Käytetään myös perinnerakentamisen menetelmiä. Suunnittelussa huomioidaan se että, alueella säilyy myös rauhallisia alueita sekä varataan tilaa hiljentymiselle (pyhät paikat).

Yksilölliset ratkaisut: Jokainen voi valita asumisensa standardin. Askeettinen ja siten edullisempi asuminen (ja rakentaminen) on mahdollista sitä haluaville samoin sähköttömät asunnot niitä haluaville.

Kunnossapito & viihtyisyys

Mitä se on?
Tarkoituksenmukaisen toiminnan ilmentämää järjestystä ja harmoniaa.
Yleistä siisteyttä, puhtautta ja riittävää järjestystä. Tarkoituksenmukaisuutta. Toimivuutta, käytännöllisyyttä.
Ympäristön kauneutta ja virikkeellisyyttä.

Miten siihen päästään?
Hyvällä suunnittelulla – huoltotarve ja korjausmahdollisuudet huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa ja ostopäätöksiä tehtäessä. Pyritään kestäviin ja mahdollisimman yksinkertaisiin ratkaisuihin. Varataan riittävästi työtiloja, aputiloja ja varastoja. Jätehuolto ja sen vaatimat tilat mietitään etukäteen. Otetaan huomioon eri vuodenaikojen säiden tuomat vaatimukset.

Jatkuvalla ylläpidolla - Huoltotyöt ja korjaukset tehdään ajallaan - paikkoja ei päästetä rempalleen. Korjataan kunnolla ja oikein. Tavarat palautetaan paikoilleen. Sisäänrakennettu siisteys – jokainen korjaa jälkensä. Luodaan rutiinit myös siivoukseen, säännöllisyys. Suursiivouksia talkoilla. Varataan tähän riittävästi resursseja (aikaa ja rahaa).

Yhteisesti sopimalla ja vastuuta kantamalla - etukäteen sovitaan millaista järjestyksen tasoa tavoitellaan milläkin (yhteisillä) alueilla ja mitä se tarkoittaa. Huoltovastuut jaetaan selvästi. Jaetaan tietoa niin että mahdollisimman moni kykenee tekemään huoltotöitä.

Myös kylän viher- ja piha-alueille mietitään kokonaissuunnitelma, jossa hahmotellaan alueiden käyttöä tarkoituksenmukaisesti ja viihtyisyyttä luoden. Lähdetään liikkeelle paikan olosuhteista ja nähdään sen mahdollisuudet (esim. vanhan pihapiirin estetiikka). Piha-alueiden suunnittelussa pyritään luonnonmukaiseen kauneuteen, ei liian hoidettua, suositaan marjapensaita ja muita "hyötykasveja". Perinnepuutarhoja maatiaiskasveineen – uusia kokeiluja ja paljon kukkia.

Takaisin ylös

3. Hyvinvointi, henkisyys, ilo, uudet tulokkaat

Kylä on osa suurempaa kokonaisuutta ja tuntee paikkansa siinä. Kyläläiset vaalivat tietoisesti hyvinvointia, rauhaa, luottamusta, avoimuutta ja kestävää elämäntapaa. Yhteisöllisyys on muoto elää sopusoinnussa toisten ja ympäristön kanssa. Moninaisuutta kunnioitetaan terveyden, elinvoimaisuuden ja luovuuden lähteenä. Hyväksytään ja kunnioitetaan toisenlaisuutta, ajatuksen vapautta. Kyläläisillä on mahdollisuus kehittää sisäistä itseä ja kasvaa yksilönä osana yhteisöä. Vastuuta omista tunteista ja aitoa halua kohdata toinen ihminen. Kukin saa harjoittaa omaa uskomustaan, kun se ei häiritse sosiaalisia suhteita eikä heikennä yhteistä näkemystä.

Hyvinvointi, elämänlaatu ja yhteenkuuluvuus ovat kylän perustaa. Kyläläisten näkemys on perusteiltaan samansuuntainen. Toiminnassa pyritään viisauteen ja realistisuuteen. Systeemi ei määrää vaan ihmiset oppivat itse ymmärtämään keskinäisen vuorovaikutuksen kirjoittamattomat säännöt ja hioutuvat timanteiksi. Teennäisyys nähdään hyvinvoinnin heikentymisenä. Eläminen tapahtuu mahdollisimman pitkälle vuodenkierron mukaisesti ajattomalla kiireettömyydellä. Tilaa ja aikaa rauhoittua. Puhtaus ja estetiikka ovat puoli ruokaa. Kaikki sukupolvet ja elämänvaiheet ansaitsevat tukea. Tuputtamista eikä kohtuutonta elämäntapatarkkailua suvaita. Kritiikki annetaan rakentavasti ja hyvinvointia heikentävät asiat käsitellään ajallaan. Vältetään tietoisesti selvästi ikävyyksiä tuottavia asioita.

Hyvinvointia ja kulttuurista perustaa pidetään yllä sopivasti yhteisellä tekemisellä, tapahtumin ja juhlin. Perinteiden ylläpito, uusien luonti ja hulluttelu on arkipäivää ja arjesta kumpuavat juhlan aiheet. Tapahtumia valmistellaan yhdessä. Ilonkannattelijoita ja vierailevia "tietäjiä" arvostetaan. Kyläläiset voivat ilmaista itseään vapaasti, iloita, kokea turvallisuutta ja toisten tukea. Työ nähdään leikkinä, mutta tuloksia synnyttävänä. Kaikilla on tasavertainen mahdollisuus jakaa taitoja ja osallistua elämäntilanteensa ja kykyjensä mukaisesti. Ympäristö ja yhteisö tukevat ja kehittävät kommunikaatiota ja sosiaalisia taitoja. Kylässä on yhteisiä ulko- ja sisätiloja, jotka edesauttavat henkistä ja sosiaalista kehittymistä. Taidot, lahjat ja muut resurssit jaetaan yhteisössä ja tarjotaan avoimesti ulkopuolelle kestävämmän huomisen puolesta. Kylä vaalii hyviä suhteita ympäristöön.

Kyläläisillä on mahdollisuus eheyttää ja ylläpitää terveyttään, niin fyysisesti, emotionaalisesti että henkisesti. Hyvinvointia vaalitaan ennaltaehkäisemällä. Terveyden ylläpitoon sisältyy myös vaihtoehtoinen terveydenhuolto, kuten mietiskely, nauraminen, avoin jutustelu, kuuntelu, mielekäs ympäristö, riittävä lepo, luonnolliset lääkkeet ja ilmapiiri ja ruumiillinen työ. Perusterveydenhuolto on saatavissa kylästä tai läheltä.

Kylän alkuvaiheessa kiinnitetään huomioita hyvinvointiin ja vältetään liiallista työtaakkaa liian nopealla aikataululla. Tiedon ja taidon puute nähdään haasteena, oppimismahdollisuutena.

Uudet tulokkaat

Yhteisöön pysyvästi asumaan harkitseva huomioidaan. Selkeä etukäteisinformaatio. Tulijalle vastaanottokummi, tukihenkilö joka esittelee, neuvoo peruskäytännöt ja luo turvallisen ilmapiirin sekä tulijalle että kyläläisille tulijan suhteen. Vältetään kuitenkin liikaa selitystä, mahdollisuus itse havaita ja tutustua kylään ja kyläläisiin. Tulija otetaan osaksi normaalia arkea ja toimintaa. Mitä hän haluaa yhteisöltä ja mitä on valmis antamaan yhteisölle. Tulokkaalla on mahdollisuus näyttää taitonsa ajan kanssa.

Kyläläiseksi tulemisessa on askeleet. Kyläläisten ei tarvitse sietää kaikkea, oikeus kieltäytyä. Uusien kyläläisten ottamisessa on rajansa määrässä ja ajassa. Pyritään välttämään kyläläisten jatkuvaa vaihtumista, kyläläiseksi hyväksyminen on sitoutumista yhteiseen näkemykseen. Kyläläiseksi tulemista juhlitaan siirtymäriitillä.

Vieraiden vastaanottoon sovitaan käytäntö, vieraalla on kenties vastuuemäntä tai isäntä. Vieraalle kerrotaan perusperiaatteet ja hänet huomioidaan. Vieraiden määrällä on maksimi, kyläläisten väsymistä vieraisiin ehkäistään.

Takaisin ylös

4. Koulutus, tiedotus, vierailijat

Koulutus

Yhteisökylä on yhteisöllinen koti, paikallistalouden dynamo, yhteiskunnallinen puheenvuoro, kestävän elämäntavan oppimispaikka, ylisukupolvisesti luontoperustastaan huolehtiva keidas, kipeidenkin elämänkokemusten kierrätyskeskus, … muistaen "If it is not fun, it is not sustainable."

Ympäristön tilan, yhteisöllisyyden vähäisyyden ja ihmisen psyyken kriisit ovat saman ongelman osia. Ne voidaan ymmärtää ja ratkaista vain, jos ne nähdään toistensa osina. Ongelmakimppu on kulttuurievoluution tasoinen. Vaikeinta on muuttaa ihmisen sisäisyyteen rakennettuja kaavoja: Koska "maailma on minuudessa", myös muutosten perustukset syntyvät syvätasolla, tieteellisen ja intuitiivisen tiedon yhteensovittamisena.

Tarvitaan uusia ratkaisuja, kulttuurin muuntumisportteja, jollaiseksi Yhteisökylä tahtoo tulla. Oppiminen on keskeinen muutosvoima.

Yhteisökylä on omille asukkailleen ja lähiporukoille avoin oppimispaikka.
Tämä otetaan huomioon jo kylää ja sen yhteysverkostoja rakennettaessa (oppimispolut ja etapit, oivalluttamispaikat, opiskelutilat ja välineet, kirjasto, Internet-yhteys, tiedekummit, taidekummit jne).

Yhteisökylässä oppimisen tulee olla luonteeltaan käytännöllistä, uudistavaa, uutta luovaa, yhteisyyttä rakentavaa, peloista vapauttavaa, voimauttavaa, hauskaa, kylän luomista ja rakentamista edistävää...

Oman elämän oppimistehtäväksi ymmärtäminen on välttämätön alku. Erityisesti tuetaan omien oppimistehtävien tunnistamista ja niissä etenemistä (reflektio, kääk!).
Parhaimmillaan "hyvä yhteisö auttaa jäseniään löytämään sielutehtävänsä ja menestymään siinä" (afrikkalainen ajatelma).

Kukin koulutusteko heijastaa yhteisökylän elämässä jotain olennaista asiaa. Erityisesti arvostetaan taitojen osaamista, asioiden toisiinsa liittymisen oivaltamista (kasvu, kiertokulut…), yhteisöllisyyden vahvistamista ja henkistä kasvua (radikaali rehellisyys yhteisön suuressa peilisalissa, intensiivinen kuuleminen, rakastava puhe jne).

Aluksi koulutustapoina ja "-tuotteina" voivat olla vaikkapa:
tietopläjäykset talkoolaisille ja toisillemme
kiertokoulutapaamiset
maatalousharjoittelua steiner-koululaisille
kansalaisopiston kursseja naapureille ja omille

Ja ehkä jonain päivänä:
koulutuskalenteri: filosofis-esteettis-eettis-käytännölliset pienkurssit vastuualueittain, vuodenajan mukaan ja omaa profiilia luoden
viljely: oman viljelyprofiilin mukaan
eläinten hoito: oman eläinten hoitoprofiilin mukaan
perinneosaaminen
ruoka: oman ruoka-ajattelun mukaan: mahla, olut, 10 yrttiä luonnosta
arkkitehtuuri ja rakentaminen: kota, kellari, huussi, uuni
tekstiilit: omien erityispainopisteiden mukaan ne ovat villa, pellava, nokkonen, kierrätysvaatteiden uudistaminen
talous: millainen voisi olla toimiva paikallistalous, "ei ainoastaan rahasta"
yhteisöelämää kohottavia rituaaleja, kaunis arki
jne, omien osaajien tahtomisten ja taitojen mukaan
käytännön harjoittelujaksoja ammattikorkeakouluille
tiedekummien luentosarjoja
taidekummien luovia työpajoja
globaalin GAIA-yliopiston opintoviikkoja valituista teemoista

Ekokylätodistus tai –diplomi tms.

Mahdollista olisi luoda kolmitasoinen opintokokonaisuus/näyttötutkinto/oppimistehtävä. Opintokokonaisuus voisi koostua esim. seuraavista tasoista:

1. Yhteisöeläjän arki, voisi jossain vaiheessa olla yksi yhteisökylään/ekokylään muuton edellytyksistä, "oppipoika"
a) yleisorientaatio + väh. 3 kiertokoulutapaamista
b) omavaraistaitoja, päätöksenteko, yhteisöelämä
c) tutustuminen vähintään 2 suomalaiseen yhteisöön (minimiaika esim. 2 viikkoa)

2. Ekoyhteisön vastuunkantaja/kannattelija/tukipilari, "kisälli"
a) syvällinen käsitys yhteisö/ekokylän ideasta
b) vastuunkantajan taidot yhdellä pääsektorilla
c) tutustuminen vähintään 2 yhteisöön/kylään Suomen ulkopuolella

3. Ekoyhteisön/kylän sujuttaja (facilitator), suunnittelija (designer), "mestari"/Gaia-university-tutkinto (Suomen oloissa ammattikorkeakoulu olisi parempi)
a) syvällinen käsitys eko/yhteisökyläliikkeestä kansainvälisesti
b) taito toimia kouluttajan jollain vastuusektorilla
c) tutustuminen vähintään 2 yhteisöön Euroopan ulkopuolella

Tiedotus

Yhteisökylähanketta pyritään tekemään tunnetuksi eri tiedotuskanavien kautta siinä määrin, kuin se on hankkeen etenemiselle hyödyllistä. Tiedottamisen tarkoitus on luoda tosiasioihin perustuva, ennakkoluuloja hälventävä mielikuva Yhteisökylästä. Välitöntä informaatiota tarjoavat ensisijaisesti Yhteisökylä-verkkosivut, joissa kerrotaan toimijoista, yhteistyökumppaneista, tavoitteista ja tärkeistä juonenkäänteistä. Sen lisäksi verkkosivut tarjoavat valmiiksi tuotettua lehdistömateriaalia. Sivujen on oltava yhteinäiset, selkeät ja persoonalliset. Yhteisökylä-hankkeella on oma ’logo’/symboli.

Hankkeen edetessä on valittava ne vaiheet, joissa tiedotusvälineiden huomio koetaan tarpeelliseksi. Tiedottaminen tapahtuu sähköisesti valituille kohderyhmille käyttäen ihmisillä jo olemassa olevia kontakteja. Median lisäksi on olemassa listaus eri tahoista, joissa on potentiaalia yhteistyökumppaneiksi tahi tukijoiksi. Tiedotteiden sisältö laaditaan yhteisen näkemyksen mukaisesti antaen hankkeelle monia avoimia kasvoja.

Yhteisökylän ilme ja julkisuuskuva on harkittu. Kannanotot esim. politiikkaan ja yhteiskunnan talousrakenteisiin ovat jäsenneltyjä ja selkeästi perusteltuja. Haastatteluja annettaessa kukin meistä tekee tarvittaessa selkeän eron Yhteisökylän ja oman henkilökohtaisen kannan välillä. Haastattelujen osalta on jokaisen huolehdittava jälkiseurannasta ja pyydettävä artikkeli luettavaksi ennen julkaisua. Tämä on lehdistön osalta toimiva käytäntö, TV:n osalta taas hankalammin järjestettävissä, mutta mahdollista. Toimenpiteellä kaitsemme halua maalailla hankkeesta toimittajan omien tarkoitusperien mukaista kuvaa.

Kyläläisille annetaan mahdollisuus päättää itse, miten paljon he näkyvät julkisuudessa. Kodin ja julkisen tilan raja on voitava erottaa. Kylän sisäinen tiedotus hoidetaan sähköpostilistalla, suusta suuhun tahi ilmoitustaululla.

Yhteisökylän suhteet kuntaan ja lähiympäristön asukkaisiin ovat tärkeitä. Lähiympäristöä emme sulje ulkopuolelle, vaan järjestämme mm. avoimia ovia, tapahtumia, kursseja sekä tarjoamme eri tuotteita ja palveluita. Asema yhteiskunnallisena vaikuttajana voidaan ottaa itse, mutta yhtä hyvin se voidaan antaa ulkoapäin. On muistettava, että myös kunta ja lähiasukkaat toimivat hankkeen tiedottajina. He muodostavat sen kentän, jonka vaikutuspiirissä ensisijaisesti olemme.

Kylässä on henkilö, joka vastaa yhteyksistä kansainvälisiin ekokylämuodostelmiin. Yhteisökylä kuuluu ekokylien kansainväliseen verkostoon ja on avoin vierailijoille.

Takaisin ylös

---